Parin niin sateisen päivän jälkeen on ihana taas mennä ulos palvomaan aurinkoa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että työnnän toisella kädellä kuopuksen rattaita ja toisella kädellä kaivan kuokalla rikkaruohoja ja lasta viihdyttäen laulan samalla hiiala-hiiala-hei :D. Kunnes taas poika ilmoittaa äännähdyksellään, että nyt riittää. Rattaat siis suuntaavat taas toisen kukkapenkin reunaan. Kun pojan päiväunet koittavat, suuntaan kamera kädessä kökkimään pihalle kuvaamaan kesäkuun kukkijoita ja hakien erilaisia tunnelmia ja fiiliksiä.
Sinivuokossa on nyt niin kaunis ja kiiltävä lehti.
Hopeahärkki lammen reunasssa.
Laukat kukkii.
Akileijat
Lumipalloheiden kukkapallot.
Sammalleilu ja Rönsyleimu täydessä kukassaan.
Pikkusydän on aina takuuvarma kaunis kesän kukkija.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti