Viikonlopun puhdetta

Perjantai alkoi lenkkipolulla. Keräsin kesän ensimmäisen kimpun niittykukista, jotka päätyivät aikoinaan kirpparilta ostettuun posliiniseen teekannuun. Pojan päiväunien aikaan pakersin tienvieressä huhkien kitkemässä vuorenkilpien välistä rikkaruohoja. Vaikka vuorenkilpiä on istutettu todella tiheäksi matoksi, silti aina vain väleihin siementää ei joukkoon kuulumatonta.  

 

 

 

Viikonlopun kunniaksi leivoin pellillisen raparperipiirakkaa. Kuopus osallistui leivontaan ja onkin jo kova poika sekoittamaan. Heh, keittiökin on sitten sen näköinen:). Raparperi on tänä vuonna todella rehevässä kunnossa. Akileijat siemensivät kasvulaatikkoon jo viime vuonna. Annoin niiden olla rauhassa, mutta keräsin ne vain keväällä yhdeksi ryhmäksi kasvulaatikon päähän. Taustalla näkyy mansikat kukassa, perunaa ja kasvimaan päässä on vielä muutama sipuli ja porkkanarivi. Kasvimaallakin on nyt riittänyt kitkettävää.

 

Lauantaina suuntasimme mökille. Heh, anoppi sanoi osuvasti, että "olen kuin muumien Hemuli", kun olen aina kamera kädessä tutkimassa luontoa ja kuvaamassa. Noh, minkäs se maalaistyttö geeneillensä voi;). Pienestä pitäen ollaan tutkittu hyönteisiä, kukkia ja luonnon monimuotoisuutta. Kuvausinnostus vain vahvisti entisestään kiinnostusta ympäristöön ja pieniin yksittäisiin asioihin. Nyt onkin ns. kuvaussilmä on- tilassa koko ajan. Luonnosta ja puutarhasta saa uskomattoman paljon energiaa. Kunnioitus luontoa kohtaan ja ymmärrys siitä, kuinka kaunista ympärillämme on. Haloo Helsingin kappaleessa lauletaan niin osuvasti: "Mut jos sä näet vaan metsän, et ehkä huomaa puuta hienointa".

 

Mökki on metsänreunassa meren ympäröimänä, joten näitä herkkiä kaunottaria löytyy. Puolukan kukkakin on todella kaunis, kun oikein läheltä zoomailee.

 

 

      

Sinistä kukintaa. Oikeanpuoleinen herkkis on mulle tuntematon?

Mökillä myös akileijat täydessä kukassa. Sireenit toivottavat ulkopöydällä juhannuksen tervetulleeksi.

 

Sunnuntaina pakersin havupenkissä, pätkin Kääpiövuorimäntyjen vuosikasvuja lyhyiksi, jotta säilyttää tuuhean ja matalan kasvutavan. Lopuksi vielä huomasin, että kirvat olivat iskeneet muutaman kanadalaisen pensasruusun kimppuun. Nokkosvedellä suihkuttelin vielä niitä illansuussa ja siinä ohessa muistin, että ainiin omenapuihin pitää ripustaa painot oksien taivuttamiseen. Seuraavaksi pitäisi käydä sepelialueiden kimppuun. Kyllä sitä hommaa vain riittää. Kun olet saanut kierroksen tehtyä, saat jo aloittaa hommat uudelleen alusta. Noh, mutta sitähän puutarhanhoito on. 

 

 

Tuli sitä viikonlopun aikana nautittuakin puutarhasta, käyskentelin lauantaina pihalla vielä kahdentoista jälkeen, kunnes hyttyset ajoivat sisälle. Lampi vetää puoleensa katsomaan ja kuuntelemaan veden lorinaa.

 

 

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!:D