perjantai 29. syyskuuta 2017

Syysistutuksia

Syksy on kiirettä pitänyt...Pakko myöntää, että aikaa blogin pidolle ei oikein ole ollut. Instagramin helppous ja nopeus on vienyt mukanaan. Syksy on ollut synttärijuhlien pitoa. Lastenhoitoa ja siinä sivussa puutarhanhoitoa. Yöllä koulutehtävien tekoa, kun tuli haettua opiskelemaan ns. extempore ylempään ammattikorkeakouluun sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämistä ja johtamista. Noh, mutta sanotaanhan sitä että koskaan ei ole hyvä hetki. Kieltämättä tämä koulun, perheen ja pian taas työn sovittaminen yhteen on haasteellista ja osittain hieman kauhistuttavaakin. Tulevana koitoksena on esikoisen polvileikkaukset. Mutta kyllä tästä selvitään. Pakkohan se niin on ajatella;). Positiivisella asenteella loppuun asti. Onneksi saa vielä nauttia puutarhan väreistä ja syysistutuksista.

 


Callunoita ja odotusta... Pelkäänpä, että tänä vuonna ei nähdä 'Valge Daam:in kukkaa.

Pensashanhikki jaksaa kukkia komeasti ja pitkään:). Taka-alalla uusi hankinta. Kuriilienkirsikka 'Ruby' koristepuu. Penkki kaipasi jotain korkeutta ja sai näin oman Suomi100 puun.

     Äitienpäiväruusu kukkii vielä kauniisti<3. Hyvät viikonloput! :D



maanantai 31. heinäkuuta 2017

Leikkimökin rakennus

 
Tähän kuvaan siis leikkimökin rakennusprojekti päättyi. Tosin leikkimökistä puuttuu vielä ne kuuluisat pitsiverhot ja kukkalaatikosta kesäkukat.
 
 
 
Pojat saivat oman leikkimökkinsä tontin reunaan suurten vaahteroiden alle. Kyllä tämä mökki sykähdyttää kieltämättä myös äidin silmää<3. Maisemointi kohdillaan. Tämä tontin toinen reuna onkin ollut enemmän pelkkää nurmialuetta pihapelejä varten. Vaikkakin leikkimökki oli Bauhausin valmismökki, oli siinä yllättävän paljon hommaa. Etenkin, kun olemme mieheni kanssa yhtä tarkkoja. Mottomme onkin, että jos jotain aletaan tekemään, niin sitten tehdään kunnolla alusta loppuun tai sitten ei tehdä ollenkaan:D.
 

Tästä siis kaikki alkoi... Tulevan leikkimökin paikan hahmottelua. Tämä onkin tärkeä vaihe, jotta mökki tosiaan miellyttää silmää joka suunnasta. Jälkeenpäin on sitten turha harmitella ja jossitella, että olisiko mökin pitänyt olla vielä enemmän vasemmalla ym. Joten tähän kannattaa käyttää kunnolla aikaa ja mielipiteitä.

Perustusten tekoon myös suttaantuu paljon aikaa ja vieriviä hikipisaroita. Peltotonttimme on sitä tunnettua savimaata, joten pohjat pitää tehdä kunnolla ettei routa sitten muokkaa mökkiä mieleisiinsä vatupasseihin.
 

Maalaus, maalaus ja iänikuinen maalaus:). Itse tosin olin vain hengessä mukana. Aikaa menee kyllä paljon näiden pikkulistojen ja koristelautojen maalauksessa, kun pitää sutia ainakin kahteen kertaan.

 
Minun panokseni rakentamiseen oli tällä kertaa pieni, kaivoin tämän nurmikon rajausnauhan maahan. Pitää yllättävän hyvin reunaa siistinä. Ruohonleikkuu helpompaa ja saksimista vähemmän. Tosin ei mikään kaunokainen ole, mutta itse kaivan tämän aika syvälle, niin ei siten pahemmin erotu. Käytäväkaaren kiviä jäi suursäkin pohjalle parin vuoden takaa, joten ne riittivät juuri sopivasti viimeistelemään mökin reunuksen.
 
 
 ...ja tunnetusti ainahan voisi olla enemmän;)... Voi olla, että projekti saa vielä jatkoa mökin eteen ranennettavasta patiosta, mutta se tuonnempana.

 
Kunnostettu appiukolta saatu perintöautokin sai lopullisen paikkansa tästä leikkimökin nurkalta. Pojan tomaattien hoitaminen onkin ollut hänen oma kesähommansa. Joskin äiti on siinä välillä jelppinyt. Leikkimökin takana on rivi vadelmia. On meinaan kummasti tänä vuonna vatut hävinneet puskista, kun ovat menneet parempiin suihin leikkien lomassa;).
 
Sisäkuvia räpsin sitten joskus, on tuo sisustus vielä meinaan hiukan kesken:D. Esikoinen kantoi mökin valmistuessa aivan innoissaan leluja huoneestaan mökkiin ja oli muutenkin reipas apulainen koko projektin ajan mm. osallistumalla maalaushommiin omin pikku kätösin. Se lapsen riemu!<3


                                                                Hyvää viikkoa kaikille!:)

torstai 20. heinäkuuta 2017

Itse tehty pihapeli

 
Pinterestistä bongattu idea oli ihan pakko toteuttaa<3. Tämä ristinolla pihapeli kukkapenkin vieressä sykähdyttää mehiläisin ja leppäkertuin. Poika mukaan maalaamaan kekkilän valkoisia kiviä. Toiset raidoitettiin teipillä mehiläisiksi ja toiset kivet leppäkertuiksi. Leikkimökin kulmalta puukasan vierestä löytyi sopivasti tämä pölli pelialustaksi.
 
 
 
Vanhat vahakankaat oli aiheen laittaa suojaksi, jotta maalia ei ole joka paikassa. Kivet oli alkuun hyvä pestä kalkkipölystä. Näin maali tarttuu varmimmin kiinni. Isäntäkin otti osaa pelin toteutukseen.

 
...ja eikun pelaamaan:D.
 
 


perjantai 7. heinäkuuta 2017

Raparperipiirakkaa


Nopea ja helppo raparperipiirakka:
 
Nyt sitten vain kaikki puutarhurit ja muutkin leipomaan raparperipiirakkaa. Tässä meinaan takuuvarman hyvä resepti. Helppo ja nopea tehdä, lapsetkin mukaan leipomaan. Ohjeesta tulee peruspiirakka vuuallinen, jos haluaa tehdä enemmän kerralla niin sitten vain tuplaat aineet.
 

1) Sekoita:
 
2 munaa
2dl sokeria
 
(pelkkä sekoitus käsin esim. pallovatkaimella riittää, mutta jos haluaa oikein pehmeän  ja kuohkean pohjan, niin kannattaa vatkata hetki sähkövatkaimella.)
 
2) Sekoita keskenään:
 
2dl kerma-maitoa
1dl voisulaa
 

3) Sekoita keskenään:
 
4dl vehnäjauhoja
3tl leivinjauhetta
 
Sitten vain yhdistät aineet sekaisin taikinaa nostellen.
Kaadat vuokaan ja päälle 0,5- 1litraa raparperin paloja (jos vanhaa suurempaa raparperia, voi raparperit vielä kuoria ennen pilkkomista, ei tule ainakaan sitkeää/karvasta.)
 
Paista 200 asteessa noin 25min.
Laita vielä seuraava seos päälle puolivälissä paistoa:
 
2dl kermaa
1 muna
2tl vaniljasokeria
 
Tarjoa piirakka esim. vaniljakastikkeen tai vaniljajäätelön kanssa niin avot, jo on hyvää!
 
 
 
 
Maukasta viikonloppua! :)
 
 
  
 

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Mansikoiden hoitoa

 Jaahas on aika käydä mansikoiden kimppuun. Rastaat hyppii nurmikolla sen verran ahkeraan ja kyttää joko raakileet punoittaa. Ehei, tällä kertaa minä aion olla ensimmäinen kuka maistaa Polkaa.  Tosiaan ilman toimia mansikat makaavat mullassa ja herkästi menevät lopulta homeeseen. Olen muinoin bongannut tämän ruukku idean Viherpiha lehdestä. Leikkimökissä näyttikin olevan vino pino suojaruukkuja. Eli näinkin yksinkertaista tämä on: leikkaat vain saksilla ruukusta pohjan pois ja lopuksi teet viillon ruukun sivuun. Sitten sujautat mansikkapehkon ruukun sisään ja nostelet vielä raakileet ruukun reunalle, jotta eivät jää ahdinkoon. Lopuksi on hyvä vielä kaivaa reunaa multaan, jotta pysyy paremmin paikoillaan. Nyt pysyy mansikat terhakkaana ja marjat kuivana.

 
 
 
Olen aiemmin käyttänyt pelkkää harsoa mansikoiden päällä, jotta räksät ei nokkisi marjoja. Harso on ollut kuitenkin hankala. Jos kypsä marja kuultanut harson läpi, linnut raivokkaasti nokkineet harson välillä rikki. Samoin tullut herkästi laitettua harso liian kireälle ja näin paketista tulee liian tiivis. Tällä kertaa taivuttelin raja-aidan pajuista kaaria mansikoiden päälle. Tuore, märkä paju taipuu notkeasti. Kaivoin päät multaan ja verkko päälle. Kiviä tietysti lopuksi vielä verkon reunoille. Ilma kiertää ja verkko ei heti kiinni marjoissa. Sitten täytyy vain pitää huoli ettei paju juurru kasvamaan. Tähän sitä en halua, riittää taistelua ihan tarpeeksi jo raja-aidan viidakko tunnelmassa.
 
 
 
Keskimmäinen pajukaari vielä liian nysä. Heh, täydellisyyden tavoittelija kun olen, niin täytyyhän nämäkin kaikki olla samanlaisia:). Nyt vain mansikoita odottamaan...
 
 
 
 

perjantai 30. kesäkuuta 2017

Ei mennyt ihan putkeen...

 
 
Tässä hyvä esimerkki siitä, että ei se puutarhanhoito ihan pelkkää ruusuilla tanssimista ole. Heh, ja ruusuista puheenollen kirvat ovat nyt todella olleet vaivana. Puutarhamme tontin kulmaan on istutettu ryhmä ihan tavallisia kuusia, joita olen vain leikannut pallon muotoon. Viime syksynä kuitenkin yksi tällainen kuusi sai siirron toiseen paikkaan. Vaikka kuinka iso paakku otettiin matkaan ja kasteltiin huolella ei kuusi selvinnyt talven jälistä, vaan törrötti pystyssä lopulta kuivana ruskeana rankana. Luulenpa, että siirto tapahtui liian myöhään, eikä kuusi ehtinyt kunnolla juurtua ennen talventuloa. 
 


keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Kasvimaalla...

  
 
Ensin vähän tunnelmakuvia. Kontrastia väreissä. Ruukkuruusu sopii minusta hienosti yhteen tämän valkoisen Lobelian kanssa. Kesäkukissa vuodesta toiseen Lobelia on lempparini. Hopeahärkistä on tullut yksi suosikki perenna. Ihanan näköinen, kun kukat kylpee auringonvalossa.
 
 
Tämä päivä kului kasvimaata kitkien. Kitkettävää olikin taas aika paljon. Porkkanoiden harventaminen ei kuulu lempipuuhiin. Jotenkin luonteelle sopimatonta kiskoa niin paljon pikkutaimia hukkaan. Aina vain kylvää liikaa siemeniä, vaikka kuinka yrittää noudattaa taimiväliä. Kasvimaa on kiva, mutta kyllä siellä hommaa riittää aina. 


 
Koivun alla vuorottelevat Kuunlilja ja Neidonkurjenpolvi.
 


Mantsuriankärhö kipuaa risuaitaan.

Ruohosipuli on superhelppo jaettava. Tykkäänkin jakaa sitä eri paikkoihin. Kukkakin on yllättävän kaunis ja vielä kerta kielon päälle yksi Akileijan kuva;).