perjantai 30. kesäkuuta 2017

Ei mennyt ihan putkeen...

 
 
Tässä hyvä esimerkki siitä, että ei se puutarhanhoito ihan pelkkää ruusuilla tanssimista ole. Heh, ja ruusuista puheenollen kirvat ovat nyt todella olleet vaivana. Puutarhamme tontin kulmaan on istutettu ryhmä ihan tavallisia kuusia, joita olen vain leikannut pallon muotoon. Viime syksynä kuitenkin yksi tällainen kuusi sai siirron toiseen paikkaan. Vaikka kuinka iso paakku otettiin matkaan ja kasteltiin huolella ei kuusi selvinnyt talven jälistä, vaan törrötti pystyssä lopulta kuivana ruskeana rankana. Luulenpa, että siirto tapahtui liian myöhään, eikä kuusi ehtinyt kunnolla juurtua ennen talventuloa. 
 


keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Kasvimaalla...

  
 
Ensin vähän tunnelmakuvia. Kontrastia väreissä. Ruukkuruusu sopii minusta hienosti yhteen tämän valkoisen Lobelian kanssa. Kesäkukissa vuodesta toiseen Lobelia on lempparini. Hopeahärkistä on tullut yksi suosikki perenna. Ihanan näköinen, kun kukat kylpee auringonvalossa.
 
 
Tämä päivä kului kasvimaata kitkien. Kitkettävää olikin taas aika paljon. Porkkanoiden harventaminen ei kuulu lempipuuhiin. Jotenkin luonteelle sopimatonta kiskoa niin paljon pikkutaimia hukkaan. Aina vain kylvää liikaa siemeniä, vaikka kuinka yrittää noudattaa taimiväliä. Kasvimaa on kiva, mutta kyllä siellä hommaa riittää aina. 


 
Koivun alla vuorottelevat Kuunlilja ja Neidonkurjenpolvi.
 


Mantsuriankärhö kipuaa risuaitaan.

Ruohosipuli on superhelppo jaettava. Tykkäänkin jakaa sitä eri paikkoihin. Kukkakin on yllättävän kaunis ja vielä kerta kielon päälle yksi Akileijan kuva;).
 
 
 

 

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Juhannusvalmisteluja puutarhassa

 
 
Rozanne kurjenpolvessa on yllättävän iso kukka kurjenpolveksi. Talvella toinen taimista kuoli vierestä. Ei kyllä nyt harmita, koska tästä yhdestäkin on tullut jo näin iso pehko. Taustalla näkyvä rungollinen sireeni kukkii nyt ensimmäistä kertaa. Ihanaa, että saan keinussa istuessa hiukan tuoksutella.
 
 
Kivihommia. Rikkaruohot pois. Tuijien alunen sai uuden valkoisen koristekivi katteen. Aiemmat kivet olivat jo ties missä ja haalistuneet. Isäntä laittoi vielä näiden itsetekemien betoni vuorenkilpien alle suodatinkankaan ja soran päälle. Aikaisemmin laatat olivat vain mullan päällä ja tietähän sen miltä se näyttää, ei ainakaan siistiltä.
 

 
Jalokärhö kukki aikoinaan pergolan kulmissa. Edellisvuoden talvi koitui kuitenkin kohtaloksi. Kun en muuta keksinyt niin iskin Akileijan pieniä taimia tilalle. Piti olla valkoisia, mutta vaaleanpunaisenahan ne kukki. Noh, ei haittaa.
 
 
Timjami kukkii kauniisti, en raaskinut leikata kukkia alas, vaikka täytyy se tässä jossain kohtaa kuitenkin tehdä. Punaiset patalaput laitoin koukkuihin jo valmiiksi odottamaan juhannus grillailuja. Tuo taustalla näkyvä betoni raparperinlehti ilmestyi tuohon viime viikolla. Ihastuin paikallisen kesäpuodin myymälän avajaisissa tähän kaunokaiseen. Äiti osti sitten ennakko synttärilahjaksi. Kyllähän tästä pöydältä onkin jäänyt jotain uupumaan. On meinaan monikäyttöinen: esim. voi laskea kuuman kattilan päälle, käyttää kynttilänalusena tai laittamalla pakastimeen, siitä saa oivan kylmävaraajan vaikka kakun alle kesäjuhliin.
 
Juhannusruusun kauneutta ja huumaavaa tuoksua. Onpahan hyvä syy lähteä viemään roskia;). Roskapönttö on meinaan ihan näiden lähettyvillä.
 
 
Hmm, olikos tämä sininen nyt Vuorikaunokki, ihan varmaksi en nyt muista. Perusluotto perenna kuitenkin. Hetken aikaa penkissä on  niin rehevää, mutta pian jo perennat ovat ahdingossa. Taustalla näkyvä Viiruhelpi on hiukan väärässä paikassa, kun ei saa nyt rauhassa levitä. Kärhö kipuaa köynnöskaarta kohden.

 

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Viikonlopun puhdetta

Perjantai alkoi lenkkipolulla. Keräsin kesän ensimmäisen kimpun niittykukista, jotka päätyivät aikoinaan kirpparilta ostettuun posliiniseen teekannuun. Pojan päiväunien aikaan pakersin tienvieressä huhkien kitkemässä vuorenkilpien välistä rikkaruohoja. Vaikka vuorenkilpiä on istutettu todella tiheäksi matoksi, silti aina vain väleihin siementää ei joukkoon kuulumatonta.  
 
 
 
Viikonlopun kunniaksi leivoin pellillisen raparperipiirakkaa. Kuopus osallistui leivontaan ja onkin jo kova poika sekoittamaan. Heh, keittiökin on sitten sen näköinen:). Raparperi on tänä vuonna todella rehevässä kunnossa. Akileijat siemensivät kasvulaatikkoon jo viime vuonna. Annoin niiden olla rauhassa, mutta keräsin ne vain keväällä yhdeksi ryhmäksi kasvulaatikon päähän. Taustalla näkyy mansikat kukassa, perunaa ja kasvimaan päässä on vielä muutama sipuli ja porkkanarivi. Kasvimaallakin on nyt riittänyt kitkettävää.
 
Lauantaina suuntasimme mökille. Heh, anoppi sanoi osuvasti, että "olen kuin muumien Hemuli", kun olen aina kamera kädessä tutkimassa luontoa ja kuvaamassa. Noh, minkäs se maalaistyttö geeneillensä voi;). Pienestä pitäen ollaan tutkittu hyönteisiä, kukkia ja luonnon monimuotoisuutta. Kuvausinnostus vain vahvisti entisestään kiinnostusta ympäristöön ja pieniin yksittäisiin asioihin. Nyt onkin ns. kuvaussilmä on- tilassa koko ajan. Luonnosta ja puutarhasta saa uskomattoman paljon energiaa. Kunnioitus luontoa kohtaan ja ymmärrys siitä, kuinka kaunista ympärillämme on. Haloo Helsingin kappaleessa lauletaan niin osuvasti: "Mut jos sä näet vaan metsän, et ehkä huomaa puuta hienointa".
 
Mökki on metsänreunassa meren ympäröimänä, joten näitä herkkiä kaunottaria löytyy. Puolukan kukkakin on todella kaunis, kun oikein läheltä zoomailee.
 
 
      
Sinistä kukintaa. Oikeanpuoleinen herkkis on mulle tuntematon?

Mökillä myös akileijat täydessä kukassa. Sireenit toivottavat ulkopöydällä juhannuksen tervetulleeksi.
 
Sunnuntaina pakersin havupenkissä, pätkin Kääpiövuorimäntyjen vuosikasvuja lyhyiksi, jotta säilyttää tuuhean ja matalan kasvutavan. Lopuksi vielä huomasin, että kirvat olivat iskeneet muutaman kanadalaisen pensasruusun kimppuun. Nokkosvedellä suihkuttelin vielä niitä illansuussa ja siinä ohessa muistin, että ainiin omenapuihin pitää ripustaa painot oksien taivuttamiseen. Seuraavaksi pitäisi käydä sepelialueiden kimppuun. Kyllä sitä hommaa vain riittää. Kun olet saanut kierroksen tehtyä, saat jo aloittaa hommat uudelleen alusta. Noh, mutta sitähän puutarhanhoito on. 
 
 
Tuli sitä viikonlopun aikana nautittuakin puutarhasta, käyskentelin lauantaina pihalla vielä kahdentoista jälkeen, kunnes hyttyset ajoivat sisälle. Lampi vetää puoleensa katsomaan ja kuuntelemaan veden lorinaa.
 
 
Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!:D
 
 

 

torstai 15. kesäkuuta 2017

Lastenhoitoa ja puutarhahommia.

 
Parin niin sateisen päivän jälkeen on ihana taas mennä ulos palvomaan aurinkoa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että työnnän toisella kädellä kuopuksen rattaita ja toisella kädellä kaivan kuokalla rikkaruohoja ja lasta viihdyttäen laulan samalla hiiala-hiiala-hei :D. Kunnes taas poika ilmoittaa äännähdyksellään, että nyt riittää. Rattaat siis suuntaavat taas toisen kukkapenkin reunaan. Kun pojan päiväunet koittavat, suuntaan kamera kädessä kökkimään pihalle kuvaamaan kesäkuun kukkijoita ja hakien erilaisia tunnelmia ja fiiliksiä.
 
Sinivuokossa on nyt niin kaunis ja kiiltävä lehti.
 
Hopeahärkki lammen reunasssa.

Laukat kukkii.

Akileijat

 
Lumipalloheiden kukkapallot.

Sammalleilu ja Rönsyleimu täydessä kukassaan.
 

Pikkusydän on aina takuuvarma kaunis kesän kukkija.

 

torstai 8. kesäkuuta 2017

hallaa, aurinkoa ja sadetta...

 

Vähän haettu kontrastia Queen of Night tulppaanin kanssa.

Angelique- tulppaani on niin romanttinen kerrannaisine kukkineen.

Hopeahärkki on kaunis, mutta leviää tehokkaasti. Saas nähdä kuinka kauan jaksan pitää kurissa tätä lammen kivikon reunassa. Takana näkyvä Mehitähti on tykästynyt leviämään liuskekivilaattojen väliin.
 
Viime syksynä istutetut Ballerina kurjenpolvet ilahduttavat jo muutamilla sievillä kukillaan.

Odottava tunnelma: Laukat räjähtävät kohta. Takana näkyvät voikukat ovat ikuinen riesa. Noh, kukinta kestää onneksi sen tietyn hetken. Peltoaukeaa lähistöllä sen verran, että siementävät tehokkaasti. Aina välillä nappaan voikukkaraudan käteen ja nyhdän muutamia ylös. Usein vain juuri tahtoo mennä poikki, joskus onnistuu nappaamaan sen 20cm juuren ylös nurmikosta. Aah, mikä voittaja fiilis ;).
 
Olen nyt paininut kuusiaidan kimpussa tämän viikon. Saksinut heinää juuresta, jotta kuusesta tulisi tiivis alhaalta asti.

Viime syksynä tökin maahan aika läjän uusia tulppaanisekoituksia. Mutta jotakin niille tapahtui, koska kukinta ollut säälittävän vähäistä. Tämä kaunis papukaija versio nousi ylös.
 
Istutin syksyllä maahan viime kesänä ostetun amppelimansikan ja hyvin näyttää puskeavan kukkaa.
Istutetut pensastomaatit ja paprika kärsivän hallan puremasta. Uskoin hyvään tuuriin enkä alkanut pelata harsojen kanssa ja huonostihan siinä sitten kävi:/.
 
Ystävältä saatu kimppu ilahduttaa sisällä:D. Komea liljakimppu. En tiennyt, että Lidlistä saa näin upeita.