Tammisaari

Pienen piltin synnyttyä ei ole oikein matkustelu ollut se ykkösjuttu. Nyt kuitenkin tuli lähdettyä päiväretkelle kauniiseen Tammisaareen. 

Ensin suuntasimme Raaseporin linnanraunioille. Linna rakennettiin 1370- luvulla.  Raaseporin keskiaikainen linna on yksi Suomen komeimmista linnanraunioista. Se kertoo kiehtovasta keskiajasta, jolloin Suomi oli osa Ruotsin valtakuntaa. Elämänmeno Raaseporin linnassa vaihteli hallintokeskuksen arjesta loisteliaaseen hovielämään.

Emme tosin nyt tällä kertaa perehtyneet linnaan sen kummemmin, kävimme vain nauttimassa Linnanvoudin tuvassa hyvät kahvit ja leivokset. Toisella kertaa sitten, kun esikoinenkin on matkassa mukana.

Merentuoksua ja sadekuuroja: Pahimmalta vesisateelta vältyttiin, kun ehdittiin juuri ennen sateen tuloa suojaan vanhaan meripelastus katokseen.

Tunnetusti sateen jälkeen paistaa aina aurinko...

...Näin matka jatkui kohti kuuluisaa lounasravintolaa. Knipan kesäravintola on rakennettu paaluille veden päälle. Ehdottomasti kokemisen arvoinen paikka. Hyvä ruoka, namskis:).

Lounaan jälkeen suuntasimme tunnelmalliseen Vanhaan kaupunkiin. Käsityöläisammattien mukaan nimetyt kadut kertovat entisaikojen elämästä. Muita katuja tuli myös bongattua kuten Hatuntekijänkatu ja Sepänkatu.

Kapeilla kaduilla oli todella sitä tunnelmaa: Hiekka karahti jalan alla ja ikkunoilla loisti isoäidin rakkaudella hoidetut pelargoniat pitsiverhojen takaa. Puutalojen pysty- tai vaakalaudoitus kertoi eri aikojen tavasta rakentaa. Ikkunoiden koko, pielet ja koristeet muistuttivat köyhyydestä ja rikkaudesta ja siitä mikä oli milloinkin kaunista.

Ihana kahvintuoksu leijaili ilmassa, siellä meinaan olisi ollut muutama ihana ulkokahvila, joka houkutteli ohikulkijoita astumaan pihaan.

Kaduilla kävellessä vastaan tuli yhtäkkiä elokuvateatteri. Bio Forum onkin Suomen vanhin yhä toiminnassa oleva elokuvateatteri. Se perustettiin vuonna 1912.

Pakollinen yksi kukkakuva pitää aina ottaa. Kaupungin hoitama kukkapenkki loisti Kaunopunahatuista.