sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Synttärijuhlintaa


Viikonloppu sujui esikoisemme 4v. synttärijuhlinnassa. Juhlat alkoivat jo perjantaina päiväkodissa juhlien kera. Sinne leivoimme ison tupperin vadin täyteen korvapuusteja. Mikään ei ole hienompaa kuin nähdä lapsen riemun ja ilon kasvoilla. Se on niin aitoa, innostus on niin suurta että melkein koko poika tärisee onnesta:D. Parhaimpia asioita joita vanhempi saa kokea!

Auringonkukkia piti käydä hakemassa läheiseltä pellolta, kun kerran luvan kanssa sai poimia. Näistä tulikin sitten kuin vahingossa synttäripöydän somistus.

Ilmapallo oli kovin mieleinen lahja, sitä kuljetettiin pitkin taloa. Vaahteranlehdistä saa kauniita ja ilmaisia asetelmia:).




Äitini teki poikani synttärikakun. Poikani ei osannut päättää minkä kakun haluaisi, joten suosikki hahmot päätyivät kakun päälle: Mimmi lehmä ja norsu hahmo.




sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Syksyn tunnelmaa


En ole taas hävyttömän pitkiin aikoihin ehtinyt päivittää blogia, mutta nyt oli ihan pakko ottaa kamera käteen jo heti aamusta ja tallettaa tämä syksyinen tunnelma puutarhassa. Yökosteudet ovat ihan hirvittäviä ja ruska alkaa jo vallata vaahteran- ja perennojen lehtiä.

Ja tämä se jaksaa vaan kukkia. Kylmä yökosteus pinnoittaa Pensashanhikin kukat kauniin herkiksi. Piilu on ihana pitkällä ja runsaalla kukinnallaan.

Mansikoita ei tahdo heti erottaa ruskan sävyttämien punaisten lehtien joukosta. Lakastuneet kuunliljan lehdetkin näyttävät kauniilta aamuauringossa.

Sain tämän kauniin obeliskin synttärilahjaksi ja siihen oli sitten pakko;) hankkia alennusmyynneistä kärhö: Hagelby Pink.

Purppuraheisiangervo on siementänyt uuden alun ja istutin sen ruukkuun voimistumaan.

Sammalleimut innostuivat vielä kukkimaan ja kilpailevat hehkullaan auringonsäteiden kanssa.

Kasvimaan yrttikulmaus on päässyt hieman valloilleen. Tämä basilika lajike on kaunis kukaltaan, taustalla törröttää venäläistä rakuunaa, sitruunamelissaa ja ruohosipulia. Liian vähän on tänä vuonna tullut käytettyä yrttejä. Kuivatin kyllä timjamia ja rosmariinia tarjottimella leikkimökissä ja pussitin pieniin minigrip pusseihin, josko sitten talvella tulisi käytettyä aktiivisemmin.

Tämä Lumihiutale on ollut kesäkukkaistutuksissa todella kiitollinen. Söpöjä pikku kukkia koko kesän ajan.

Dancing Smile cl. kipuaa Tuivio "pöydän" päälle. Ei varmaan vaan ehdi kukkimaan, kun oli niin hidas lähtö keväästä. Taustalla Vuorenkilpi luo käytävän kaareen kauniin punertavan ruskan sävytyksen.

Lammen reunustalle piti hankkia uutena lisäyksenä "Ballerina" kurjenpolvia. Jotta kukinta olisi keskikesälläkin taattua.

Valon ja varjon leikkiä.

En oikeen tiedä mitä mieltä olisin tästä Seppelvarpusta. Toisaalta se on komea isona pehkonaan, mutta kauan keväällä risukasan näköinen. Kestää kauan ennen kuin lehdet tulevat ja leviää hillittömällä vaudilla, jotta saksia saa näyttää heti keväällä ja vielä kesälläkin. Noh tulee kyllä tiiviitä palloja. Kaunis oranssin sävyinen väritys tulee myös aikanaan lehtiin.

Hopeasinikuusen sävy on kyllä lempparini myös puutarhassa.

...ja lisää hopeanhohtoa Hopeahärkistä.

John Davis se vain kukkii ja kukkii. Ärsyttävän paljon vaan lehdet maistuneet tuholaisille.

Poikani lehtikokoelma hiekkalaatikon reunalta. Syyshortensian syksyväritys.

Kaaripenkin alla jaksaa ruukkuruusu kukkia. Pitkään ilahduttaa kukillaan, kun penkki on varjossa.

Tämä tarttui matkaan myös syksynistutuksiin.

Hiekkalaatikon reunalta otettu kuva. Kuopus nukkuu tyytyväisenä vaunuissaan raikkaan kirpakassa syysilmassa.



Ihanan raikasta syksyä!:D




lauantai 27. elokuuta 2016

Lumikärhö


Lumikärhön herkkää ja puhtoista kukintaa köynnöskaaressa.

                             Kukontöyhtö sisääntulon ruukuissa. Jaloangervo kuunlijojen lomassa.


Mummin jäämistöistä tuli aikanaan kaikkea koristetavaraa. Hän oli esikuvani puutarhan hoidossa ja häneltä olen tämän puutarhainnostukseni saanutkin. Olen laittanut näitä koriste-esineitä hieman eri puolille puutarhaan, muistuttamaan mummista. Hän sanoikin aina, että: "Suru pois ja kukka rintaan":). Nyt kun on ollut synttäreiden aika ovat kaikki poismenneet olleet tiiviisti mielessä.


Olen saanut tämän mehitähden alun mammaltani ja se on kyllä kaunis ja monikäyttöinen. Helppo lisätä uusiin paikkoihin, kun pikku ruusuke pallon alkuja putoilee maahan ja siitä sitten vaan painaa haluamaansa uuteen multakohtaan.


Pikkutalvio. Tämäkin sai niin siipeensä talvesta, että kukinta ollut heikkoa.


Ihanaa viikonloppua, joskin tuulista.



Synttäreiden juhlintaa osa 2


Kyllä kelpasi laittaa tämä piirongin päälle komeilemaan.

Kyllä ruusu on aina ruusu. 


Äidiltä saatu kortti: tämä kortti tuo mieleen lapsuusmuistoja:). Pikku tyttönä meinaan laitoin aina sormen samalla tavoin ja suhistin; "että hiljaa". Kortissa myös kaunis runo:


"Ennen muuta varjele sitä, mikä on sydämessäsi-
siellä on koko elämän lähde"
sanal. 4:23


Noniin eiköhän nyt ole juhlia sitten jo tarpeeksi juhlittu, kiitos ja kumarrus:D.




torstai 25. elokuuta 2016

Pyöreitä


Jaahas aika rientää kovaa vauhtia, kun nyt on jo pyöreiden aika. Saisi kyllä aika mennä hitaammin. Tuntuu, että viikot ja vuodet menevät hirmu kyytiä eteenpäin. Noh, joka hetkestä nauttien!:D 


Rakkaat perheenjäsenet onnittelivat kukkasin<3. Nämä komet ruusut ovat kyllä näyttäviä ja väri aivan ihastuttava.

Valkoinen väri kimpussa on ihan yksi mun suosikeista.


Synttärikortissa olevaan koskettavaan ja niin osuvaan runoon on hyvä lopettaa tämä synttäripäivä:


Onni on sitä kun ei tiedä
ei näe kaikkea kerralla
ei alkua ei loppua
ei syytä eikä seurausta,
näkee vain tämän hetken väkevän värin

-Pia Perkiö



tiistai 23. elokuuta 2016

Kuusiston linnanrauniot


Viikonloppuna kävimme perheen kesken ihmettelemässä Kuusiston linnanraunioita. Kauniit näkymät avautuivat rannasta.


Piikkiönlahden rannalla sijaitseva Kuusiston linna oli aikoinaan Suomen piispojen hallinto- ja turvapaikka. Linnan rakennustyöt aloitettiin mahdollisesti jo 1200-luvun lopulla.

Huomattavin rakennuskausi oli 1400-luvulla, jolloin piispanlinna laajeni päälinnan ja kolme esilinnaa käsittäväksi kokonaisuudeksi. 1500-luvun levottomina alkuvuosina linna siirtyi väliaikaisesti tanskalaisten haltuun, kunnes se valloitettiin takaisin ja lopulta tuhottiin Kustaa Vaasan käskystä vuonna 1528.

Linnanraunion muureja myötäilevää polkua oli helppo kulkea lastenvaunuilla.

Poika tykkäsi kiipeillä mäen päällä ja seikkailla pitkin raunioita. Läheisessä Kuusiston kartanossa toimii kesäisin myös Kuusiston Taidekartano, joka järjestää aikalaistaidenäyttelyitä ja kulttuuritapahtumia. Emme tällä kertaa tosin poikenneet siellä.