Heinäkuu

On tämä kesä ollut muutakin kuin yhtä juhlaa. On saanut oikeen urakalla taistella kirvoja vastaan, mitkä nokkosvedestä huolimatta ovat popsineet Robustan lehtiä. Joka ikisen kiven kannon alla on ollut muurahaispesä ja perennojen lehdet ovat maistuneet myös lehtokotiloille. Omenapuut saivat myös painot oksilleen juhannuksen aikoihin, mutta niistäkin toinen kärsii tuomenkehrääjäkoista. 

Illat venähtävät väkisin puoleen yöhön. kun pojat nukahtavat hipsin ulos hommiin. Rasittavin homma on ehdottomasti kantata kukkapenkkien reunoja tai saksia nurmikkoa lyhyeksi sieltä minne ei ruohonleikkurilla pääse ajamaan. Onneksi on tullut suht moneen penkkiin kaivettua reunanauhaa.

Tämä on meidän viimeisin projektimme. Kukkapenkkiin päätyivät pionit Do Tell sekä Duchesse de Nemours, syys- ja sammalleimut, rungollinen pikku syreeni, kurjenpolvet ja anopilta saadut kuunliljan jakotaimet sekä etualalla on vähän havua: sinikatajaa. Tähänkin pitäisi vielä kaivaa reunanauhaa nurmikon reunaan.

Tämä valkoinen ruukkuruusu onkin ainut, mikä talvehti. Muutenkin kaaren aluspenkki on oikein vehreä ja tämä minulle erikoinen messuilta ostettu sipulikukka tuotti yhden kukkavarren. 

Marskinliljaksi sitä kutsuivat.

Piilun kukkanuppuja.

Kasvulaatikon istutuspuuhat venähtivät todella myöhäiskesään, mutta nyt alkaa jo pilkottaa hyvin alkuja salaatista, rucolasta ja pinaatista. Kuvan etualalla perus perennat: Palava rakkaus ja kultahelokki.

Basilikan tuoksutusta kasvimaalle mentäessä ja takaisintullessa kainalossa onkin pesuvadillinen uusia perunoita. Lapsuudesta on hyvin jäänyt mieleen, kuinka oman maan potut pestiin ulkona viljapellon reunalla aurinkoa samalla paistatellen. Saan olla onnellinen, kun nyt tänään saan pestä oman pojan kanssa perunoita hiekkalaatikon reunalla:D.

 

Elämän pieniä nautintoja: aina ohimennen pihakeinuun mentäessä kypsä auringonlämmittämä makea kirsikkatomaatti suuhun ja samalla saa hieman raottaa kurkun lehteä katsoakseen miten paljon kurkku on kasvanut. Parhautta on se, kun saa pojan kanssa käydä poimimassa oman maan mansikat takapihalta. Istua lämpimällä nurmikolla popsien kesän makeimmat mansikat suupielet punaisina.

 

Leimut vehreänä ja osa jo vähän kukassakin.

Mantsuriankärhö kipuaa pajuaitaa pitkin.

Vadelmat alkavat olla myös kypsiä. Tässä kuvassa vadelma on kauniisti kietoutunut kimppaan Rusopajuangervon kanssa. Pensas onkin levinnyt mukavasti ja kukkii tänä kesänä runsaana.

Tontin kulmapenkki.